Kun bongasin LinkedInistä Qalmarin toimitusjohtajan Sakun kirjoituksen, jonka mukaan konsulttialan pelätyin paikka on penkki, oli postaus luonnollisesti pakko lukea. Olin itse ollut tällä pelätyllä penkillä vajaan kuukauden.
Takanani oli neljä vuotta yhtäjaksoisesti samalla asiakkaalla. Kun asiakasprojekti päättyi kesäkuun lopussa, vietin kesäloman ja palasin lomalta ensimmäistä kertaa uudessa tilanteessa: ilman asiakasta. Pääsin siis ensimmäistä kertaa ihmettelemään, minkälaista on elämä konsulttifirmassa ilman laskuttavaa projektia.
Joissain firmoissa tämä saattaisi jännittää tai pelottaa. Qalmarilla eka ajatukseni oli päinvastainen: nyt voin vihdoin tehdä kaikkia niitä siistejä juttuja, joihin ei ollut aikaa asiakasprojekteissa!
Päätin heti aluksi, että niin kauan kuin olen penkillä, en sano mihinkään ”ei”, vaan lähden avoimin mielin kokeilemaan rajojani ja kaikkea sitä mitä Qalmarilla on tarjota. Se on ollut ehkä paras päätös, jonka olen työurallani tehnyt.
Sen ansiosta olen saanut tukea myyntiä, pitää teknisiä asiantuntijapuheenvuoroja, kouluttaa työntekijöitä, syventää AI- ja pilvipalveluosaamistani, tehdä sisäisiä projekteja ja vetää workshoppeja. Olen päässyt pohtimaan kaikkea aina firman tekoälystrategiasta SAPiin, ja jossain välissä tein jopa tuorepastaa. Kaikkein kiinnostavinta ei ole kuitenkaan ollut asioiden määrä, vaan niiden antama näkymä siihen miten laaja kokonaisuus Qalmarin tapainen konsulttitalo oikeasti onkaan oman asiakasprojektin ulkopuolella.
Asiakasprojektissa on usein liian helppoa keskittyä vain siihen omaan ruutuun ja unohtaa ne ruudut siinä vieressä. Vaikka yrityksessä olisi kuinka matala organisaatio ja kuinka pyritty murtamaan siiloja, tiedon vaihto on usein hankalaa, kun naapuriruudun konsultti on toisella puolella maata eri asiakkaalla ja molempien kalenterit ovat täynnä asiakastyötä.
Penkillä minulla kuitenkin oli aikaa.
Sen ansiosta olen saanut käydä keskusteluja myyjien, markkinoinnin, product ownerien, SAP-konsulttien, fullstack-kehittäjien, tietoturvaosaajien, tekoälyasiantuntijoiden, johdon ja asiakasorganisaatioiden edustajien kanssa. Jokainen näistä kohtaamisista oli minulle mahdollisuus kurkata naapuriruutuun ja oppia siitä. Se puolestaan on avannut minulle ikkunan erilaiseen tapaan katsella ohjelmistokehitystä, konsultointia ja IT-alaa.
Opin samalla ajattelemaan aikaa penkillä uudella tavalla. Se on Qalmarin sijoitus minuun ja osaamiseeni konsulttina. Hyvin käytetty aika penkillä kun luo paljon lisäarvoa seuraavaan asiakasprojektiin.
Kaikki keskustelut, kokeilut, onnistumiset, vaihdettu tieto ja välillä hieman oudotkin sivupolut rakentavat laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä, jota seuraava asiakkaani minulta odottaa. Seuraavassa projektissani en ole vain se tyyppi, jonka edellinen asiakkuus päättyi ja seuraava alkoi, vaan paljon enemmän. Olen oppinut valtavasti kollegoilta, asiakaskohtaamisista workshopeissa ja myyntitilaisuuksissa, niistä koulutuksista, joita olen ehtinyt käydä sekä niistä teknologioista ja uusista toimintamalleista, joita olen päässyt kokeilemaan käytännössä. Olen sparrannut ratkaisuja kollegoiden ja monipuolisesti eri aloilla toimivien asiakkaiden kanssa, keskustellut täysin erilaisissa rooleissa toimivien ihmisten kanssa ja saanut sitä kautta täysin uusia näkökulmia IT-alalla vastaan tuleviin haasteisiin. Samalla olen kuunnellut, perustellut, opettanut ja oppinut.
Kun penkki sitten vaihtui asiakasprojektiin, asiakas ei saanut sitä konsulttia, joka lähti kesälomalle, vaan konsultin, joka osaa viimeisten viikkojen ansiosta paljon enemmän.
Muun muassa tehdä tuorepastaa.
