Ylihinnoiteltua ja yliarvostettua touhua kirjoitella mitään määrittelyitä. Otetaan hyllystä yksi järjestelmä ja pudotetaan paikoilleen. Olettehan te nyt sentään ennenkin tämmöisen myyneet ja asentaneet, ei kai ihan kädestä pitäen tarvitse kaikkea kertoa?
Niin ei kai ole samantekevää, kun mennään kauppaan, että ostetaanko henkilöauto vai rekka? Tai kalasopan ainekset vai lihakeitto?
Millä tarkkuudella määrittely tehdään?
No pitääkö kirjoittaa sitten, että: ulko-ovi, yksi kappale raameineen, mekaaninen kahva ja lukko? Juu, pitää kirjoittaa, ja väri, materiaali, mihin suuntaan aukeaa ja niin edelleen. Jos et viitsi kirjoittaa, että pitää olla vintterin värikartan punainen, koodi auts-124, niin älä mökötä, jos ovi on vaaleanpunainen, tiilenpunainen tai valkoinen. Jos värillä ei ole oikeasti väliä, niin älä haaskaa vaivaa siihen, vaan niihin yksityiskohtiin, joilla on oikeasti väliä (ja voi kuitata, että värillä ei sitten ole väliä, mutta kahvalla on).
Eikä ole pakko kirjoittaa, tyyli on vapaa. Voit piirtää, voit näyttää mallioven, voit yhdessä tekijän kanssa kirjoittaa, maalata tai videoida mallikappaleen tai -suorituksen. Konsteja löytyy monta, joilla voi kertoa mielihaluistaan tarkemmin. Mitä tarkemman kuvauksen saat aikaan, sen nopeammin, vähemmillä viilauksilla ja taikasana: halvemmalla, saat halutun lopputuloksen.
Toki voi käydä niin, että kun se autsin värinen ovi on paikallaan, muistat, että virman brändikatalogia muuten rukattiin mennä suvena ja autsin väri heivattiin mäkeen. Sitten ei auta kuin huokaista syvään, ottaa paperi esiin ja laittaa otsikoksi: Jatkokehitys. Jos tuo ratkaisu ei ole mahdollinen, niin sitten pitää löytää työlistalta jotain tekemistä, joka voi odottaa oven uudelleenmaalaamisen ajan. Ja siihen maalaamiseen käytetty aika on sitten laskutettavaa työtä, joten ei kannata kovin montaa kertaa hakea sävyä.
Määrittelyssä on otettava huomioon maailmanrauha ja Jupiterin suhde Saturnukseen ja mitäs näitä muita tarpeellisia raja-arvoja olikaan
Ennen kuin projektiin on lähdetty, on mietitty, että mitä tehdään, miksi, milloin ja millä rahalla.
Jos projekti on tuo edellä mainittu ulko-ovi, niin kannattaa miettiä etukäteen, että onkos sen oven kaikki toiminnot nyt parhaat mahdolliset vai pitääkö projektissa muuttaa tai huomioida olemassa olevia käytäntöjä.
Esimerkiksi uuden ulko-oven pitää mahtua samaan koloon kuin vanha, check, koko määritelty. Vanha ovi aukeaa sisäänpäin ja kolhii joka kerta sisäseinää, pitää muuttaa aukeamissuuntaa, check, aukeamissuunta määritelty.
Käy koko ovea käyttävän jengin kanssa läpi, että teillä on yhteinen hinku vaihtaa se aukeamissuunta ja että se on mahdollista, ettei sitten kun ovi on paikallaan, tarvitse tapella toimarin tai tavarantoimittajan kanssa siitä, että ratkaisu on susi. Tulee taas laakista kerralla oikea toteutus ja kun käyttäjien mielipiteet on huomioitu, niin sellainen teoreettinen muutosvastarinnan poikanenkin on nujerrettu.
Loppukäyttäjä on tarpeiden ravintoketjun alku
Kuvitellaanpa, että uuteen ulko-oveen halutaan älylukko, joka aukeaa sormenpäälukijalla. Ne mekaanisen lukon avaimet kun ovat pahus vieköön aina hukassa tai väärän takin taskussa.
Ennen kuin rynnätään hommaamaan lukkoa, pysähdytään hetkeksi. Mietitään ainakin:
✅ Mekaaninen lukko ja sen kustannukset vastaan älylukko, mitä on plussa ja miinusosastolla?
✅ Kuinka monta käyttäjää, kuinka usein ne vaihtuvat?
✅Onko sorkkaraudalle ollut usein tarvetta?
Älylukon plussat: sähköä piisaa, kaikilla käyttäjillä on sormi, jonka jäljen voi ja saa tallentaa, joo, tää me halutaan! Mutta hei, kaikki käyttäjät ajavatkin autolla ja tykkäisivät, että ulko-oven eli autotallin oven älylukko osaisi lukea rekisteritunnuksen, niin ei tarttis avainta eikä heiluttaa sormea!
Tuleeko mieleen, että se määrittely kannattaa sutaista kasaan etukäteen, antaa sen projektissa mahdollisesti mukana olevan käyttäjän lukaista se ja vasta sitten tarjoilla se totuutena asiasta?
Huolellisesti tehty määrittely auttaa hintalapun muodostuksessa
Kun on etukäteen miettinyt ulko-oven ja lukon sun muut jutut, niin ydinkohdat voi esitellä kenelle tahansa minuutin myyntipuheena tai johdantona työpajan aiheeseen: Ulko-ovi ja sen lukitusmekanismi.
Kun työpajassa sitten tulee esiin, että lukitusratkaisuna voi olla ihan vaan pönkkä ovea vasten, sinulla on jo kirkkaana mielessä perustelut, että juu hyvä; on simppeli ja edullinen ratkaisu, mutta ei kohtaa sitä vaatimusta, että vakuutusyhtiö nyrpistää nenäänsä ja firman laatusertti menee myös sen siliän tien, jos tuolla linjalla pysytään.